Nyt, kun lukee kamalia uutisia siitä, että olemme käyttäneet loppuun kaikki tämän vuoden luonnonvarat jo, ajattelin itsekin kirjoitella minulle tärkeistä asioista.
Kerran vähän aikaa sitten kävin seikkailemassa Itä-Suomessa Juvan Wehmaan kartanon pihalla ja sisälläkin. Siellä on ihana teehuone sekä luomutila. Minä menin aivan totaaliseen kaupunkilaistyttö-maaseudulla hämminkeihin ja pällistelin navettaan silmät sirilläni. Lehmät tulivat pellolta oman fiiliksen mukaan sisälle jonottamaan omaa vuoroaan automaattisesti toimivaan lypsykoneeseen. Siinä ne vesselit seisoivat peräkanassa niin somasti tissit töröllään, kun kone imusteli utareita yksi lehmä kerrallaan. Tämän jälkeen lehmät menivät takaisin ulos ottamaan huikopalaa.
Se, onko tämä vasikan tissimaito just se asia, mitä ihminen tarvitsee, on ihan oma juttunsa. Juustosta tykkään ja vähän tuntuu pahalta se. Lihansyöntini on ihan tosi minimissä enkä kotiin ole ostanut vuosiin kuolleiden eläinten osia. Vain tissimaidonpalasia juuston muodossa sekä kanankuukautisia.
Mutta kylläpä tuli hyvä mieli siitä, että luomutilalla oli avoimet ovet ja kaikki pääsivät näkemään, mitä tapahtuu. Arvostan suuresti tällaista. Läpinäkyvyys on tärkeää eikä ollenkaan mikään salailu, piilottelu ja vilunkipeli varsinkin, kun on kyse toisen elämästä myös - se on ihan sama, onko se suhde tai tinderöinti tai eläimen tissimaito- tai lihantekohommat.
No sitten tänään tapahtui minulle niin, että istuin onnellisena pöntöllä ja selasin Tinderiä. Aivan kertakaikkisen yllättäen sain mätsin. Minua alkoi vähän hirvittää siinä heti - ei se mätsi vaan se, että puhelimeni tiesi minun istuvan paskalla. Kännykässä nimittäin luki: "It's a match. Lähetä viesti tai jatka pyyhkimistä." Jatkoin pyyhkimistä ja sitten heti jo vedellä vähän pesin ja huljuttelin. Lopuksi kuivasin liian pienellä määrällä paperia, kun meni ihan huttulaksi se ja takertui kiinni kaikkialle.
Nyt en tiedä, uskallanko avata Tinderiä enää koskaan saati ottaa kännykkää mukaan pöntölle. Tämä kaiken maailman touhu on mennyt mielestäni liiallisuuksiin. Kyllä minä tiedän, että kännykät kuuntelevat puhetta, mutta että tunnistavat myös kaiken muunkin tekemisen vaikka olen ihan hipihiljaa ja omassa kotonani.
Nyt kohta aion seuraavaksi vaihtaa yöpaidan päiväpaitaan ja tiedä vaikka, jos varpaat laittaisi ulos ovesta ja sitä kautta antaisi niiden imaista koko kehonkin. Tällaisia kaikenlaisia villejä suunnitelmia täällä.
Oikein ihanaa päivää ja -yötäkin!