Kevät tekee tuloaan ainakin minun maailmassani, koska aloitin joulun vieton jo lokakuussa. Itse asiassa tuollahan on kesä jo. Joka tapauksessa keväisin yhdeksäsluokkalaiset tekevät kirjailijaesitelmänsä ja ammattikoululaiset sekä lukiolaiset pohtivat tulevaisuuttaan. Siksi vastaan nyt tänne muutamiin kysymyksiin, joiden kanssa nuoret usein lähestyvät minua.
Mitä kaikkea opiskelit peruskoulun jälkeen?
Peruskoulun jälkeen menin lukioon. Sen suoritettuani hain monta kertaa yliopistoon (halusin luokanopettajaksi tai äikän opeksi), ja kun en päässyt, lähdin kotikaupungistani Heinolasta ja tulin Helsinkiin avoimeen yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Heinola ei koskaan lähtenyt minusta.
Vihdoin kolmannella yrittämällä pääsin yliopistoon opiskelemaan suomea. Sivuaineina minulla oli kotimainen kirjallisuus, mediakasvatus ja opettajan opinnot. Tein kandidaatin tutkinnon suomen kielestä, minkä jälkeen vaihdoin pääaineen kotimaiseen kirjallisuuteen, koska halusin tehdä gradun siitä. Tutkin naisten kirjoittamaa kotimaista pornoa eli oli oikein mukavaa kaikki. Kirjoitin myös itse pornonovelleja anonyymisti, ja sekin oli mukavaa ja sain siitä rahaa.
Pääaineen vaihtaminen oli erittäin helppoa; täytin jonkun paperin henkilötiedoillani, ja se oli siinä. Tämä helppous johtunee siitä, että molemmat aineet ovat samalla laitoksella. Tai ainakin olivat silloin. Kotimainen kirjallisuus oli minusta ihanaa, ja sielläkin toki pääsee lukemaan myös muuta kuin kotimaista.
En tiedä, kuinka paljon suomen kielen laitos on muuttunut (valmistuin 2012), mutta minun aikanani suomea pääsi opiskelemaan noin 60 henkilöä, ja kotimaista kirjallisuutta muistaakseni noin 12 tai ainakin tosi paljon vähemmän. Sisäänpääseminen oli siis helpompaa suomen kielen kautta. Yritin pikagooglata äsken kaikkea tätä tietoa maailmasta, mutta en löytänyt mitään ja tuli tuskanhiki. Tsemppiä!
Yliopiston jälkeen opiskelin Sexpossa seksuaalineuvojaksi. Se oli maksullinen vuoden kestävä koulutus. Tuolloin hinta taisi olla 2800 euroa.
Milloin tiesit/päätit, että haluat kirjoittaa kirjan?
Tästä kirjoitin aikaisemmin blogiini. Aiheesta voi lukea täältä.
Olisiko sinulla vinkkejä tai tsemppejä, joilla pääsisin lähemmäs unelmaani?
Jatka kirjoittamista. Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Kirjoita vielä uudelleen. Ota vastoinkäymiset oppikokemuksina (sekä elämässä yleensä että kirjoitushommissa). Parhaista mokista ja elämän tuskaisista hetkistä saa parhaat tarinat. Sählää ja säädä. Kirjailijan työ on aika paljon yksin olemista omien ajatusten kanssa. Jotta tässä pysyy järjissään, kannattaa miettiä, mitä asioita tarvitsee elämäänsä, että saa ajatukset välillä ihan muualle. Itse käyn kiipeilemässä ja uimassa, näen kavereita ja perhettä ja joskus matkustelen. Alkoholin käytön olen jättänyt minimiin, koska krapula syö (ainakin minulla) luovuutta ja ruokkii helposti ahdistusta. Joskus toki on kiva vetää pienet tumut. Myös some syö luovuuttani (ja lisää ahdistustani), jos sinne tuuppaan koko ajan jotain, eli senkin käyttöä olen vähentänyt. Liikkuminen on tosi tärkeää, koska perse puutuu istumisesta.
Tärkein vinkki kuitenkin on: Usko itseesi. Mene omaa polkuasi rohkeasti. Keskity työskennellessä omiin vahvuuksiin, älä muiden, koska epätoivo ja kateus odottavat siellä. On hienoa, että on erilaisia kirjoittajia ja me ehdottomasti tarvitaan lisää uusia tuulia tänne kirjallisuuden kentälle sotkemaan meidän hiuksia!
:)
Ps. Vinkki opettajille ja muillekin. Porno on vänkä genre ja siitä kannattaa puhua jo yläasteikäisten oppilaiden kanssa, koska KAIKKI törmää siihen jossain vaiheessa elämää. Yleensä pornossa on tietty juonirakenne ja henkilöhahmot ovat aika yksiulotteisia eivätkä ne kehity. Joitakin porno kiihottaa, toisia ahdistaa, kolmansia naurattaa. Jos perinteinen romanttinen elokuva saa itkemään, komedia nauramaan, jännityselokuva pelkäämään, niin porno saa kiihottumaan. Usein tietty genre pyrkii saamaan vastaanottajassa tietyn tunnetilan aikaseksi. Toki vaariaatiota löytyy kaikesta, ja jokainen kokee omalla tavallaan. Voi myös pohtia, mikä on pornon ja erotiikan ero, ja onko sitä. Pornon eettisyyden voi myös ottaa esille. Mutta että aivan. Tulipa mieleen tässä tämä.