Joku kysyi joskus, että olenko oikeasti näin ihana.
En ole.
Nyt tulee aitoja tunnelmia täältä "Pysy kaukana Rönkkösen akasta" -maasta. Tänään alkoi menkat ja voi muna sentään, että voi vittu.
Siteeraan itseäni:
"Viikko 1. Kuukautiset tulevat. Taas. Joka vitun kuukausi. Verta ryöppyää, tussu turpoaa, maha pömpöttää, ahdistaa, sattuu, särkee, pierettää."
Olen istua kököttänyt tässä koneella tukka pystyssä nyt tunnin tekemättä mitään. Aamulla itkin, koska aamupalaksi tarkoitetuissa mustikoissa oli homehiutaleita. Koiratkaan eivät halunneet syödä niitä, vaikka yleensä syövätkin kaikkea mahdollista elävää ja kuollutta. Ne katsoivat minua silleen, että tunge kuule akka nää mustikat vaikka sun perseesees, ja anna meille noi sun leivät.
Minua panetti pari kuukautta putkeen niin sairaalloisen paljon, että tässä on nyt sitten se kosto. Hirveät kuukautishöyryt. On semmoinen olo, että tekisi mieli syödä sementtiä ja hypätä merenpohjaan. Mutta epäonnistuisin siinäkin varmasti jotenkin, niin turha yrittää mitään.
Yritin pistää tänne blogiin niitä "tykkää ja jaa" -nappeja. Jotakin koodeja pistin tänne tekstiin, mutta ei niitä tänne kuulu laittaa, kun mitään ei näkynyt missään. Yhtäkään nappulaa ei ollut missään. Koodeja. Tyyperiä koodeja. Minkä takia kaiken pitää olla koodeja? Miksei voi olla normaaleita asioita?
Tukkakin on pystyssä aina. Aina pystyssä eikä mitään muuta. Ja sitten jos ei ole pystyssä, niin on lytyssä.
Ja entäs alushousut. Kaikki "kuukautisalushousut" on rumia, koska ne on vanhoja ja rikkinäisiä ja kulahtaneita öklöttäviä alushousuja.
Mutta ei niitä kukaan ole näkemässäkään, että ei huolta. Kukaan ei ole koskaan näkemässä mitään. No koirat sentään tuijottaa, kun istun pöntöllä.
Nytkin haisee koiranpieru. Miksi sen pitää juuri nyt haista tässä näin? Mitä varten pierun pitää ylipäätään haista? Mitä järkeä siinä on?
Mitä järkeä on missään?
En ole.
Nyt tulee aitoja tunnelmia täältä "Pysy kaukana Rönkkösen akasta" -maasta. Tänään alkoi menkat ja voi muna sentään, että voi vittu.
Siteeraan itseäni:
"Viikko 1. Kuukautiset tulevat. Taas. Joka vitun kuukausi. Verta ryöppyää, tussu turpoaa, maha pömpöttää, ahdistaa, sattuu, särkee, pierettää."
Olen istua kököttänyt tässä koneella tukka pystyssä nyt tunnin tekemättä mitään. Aamulla itkin, koska aamupalaksi tarkoitetuissa mustikoissa oli homehiutaleita. Koiratkaan eivät halunneet syödä niitä, vaikka yleensä syövätkin kaikkea mahdollista elävää ja kuollutta. Ne katsoivat minua silleen, että tunge kuule akka nää mustikat vaikka sun perseesees, ja anna meille noi sun leivät.
Minua panetti pari kuukautta putkeen niin sairaalloisen paljon, että tässä on nyt sitten se kosto. Hirveät kuukautishöyryt. On semmoinen olo, että tekisi mieli syödä sementtiä ja hypätä merenpohjaan. Mutta epäonnistuisin siinäkin varmasti jotenkin, niin turha yrittää mitään.
Yritin pistää tänne blogiin niitä "tykkää ja jaa" -nappeja. Jotakin koodeja pistin tänne tekstiin, mutta ei niitä tänne kuulu laittaa, kun mitään ei näkynyt missään. Yhtäkään nappulaa ei ollut missään. Koodeja. Tyyperiä koodeja. Minkä takia kaiken pitää olla koodeja? Miksei voi olla normaaleita asioita?
Tukkakin on pystyssä aina. Aina pystyssä eikä mitään muuta. Ja sitten jos ei ole pystyssä, niin on lytyssä.
Ja entäs alushousut. Kaikki "kuukautisalushousut" on rumia, koska ne on vanhoja ja rikkinäisiä ja kulahtaneita öklöttäviä alushousuja.
Mutta ei niitä kukaan ole näkemässäkään, että ei huolta. Kukaan ei ole koskaan näkemässä mitään. No koirat sentään tuijottaa, kun istun pöntöllä.
Nytkin haisee koiranpieru. Miksi sen pitää juuri nyt haista tässä näin? Mitä varten pierun pitää ylipäätään haista? Mitä järkeä siinä on?
Mitä järkeä on missään?