En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään eli katsotaan onistukoo tämä.
Tämä on ollut hyvä ja lempeä kevät. Jopa paras koko elämäni aikana. Se on aika iso juttu. Ihmeellistä ylävirettä pää täynnä. Pari vuotta olen nyt aika väkisin puhunut itselleni kauniisti, vaikka olen meinannut ensin rumasti. Nyt vihdoin huomaan, että rumapuhe on enemmänkin vain muisto, ja kaunopuhe ihan jokapäiväistä. Olen ihana. Olen upea. Olen rohkea. Saan olla herkkä. Saan sanoa ei, en halua, en jaksa. Saan kertoa mielipiteeni. Saan olla perustelematta päätöstäni. Saan muuttaa mieltäni sinnetänne ja sitten vielä takaisin.
Olen lukenut kirjan sellaisesta vääränlaisesta kiltteydestä ja opetellut pääsemään siitä eroon. Kirjasta on helpompi päästä eroon, koska se on kirjastolaina, mutta siitä kiltteydestä ei niinkään.
Nyt alan olla korviani myöten täynnä tätä teoriaosuutta. Haluan päästä jo kaahaamaan baanalle ja testailemaan uusia tapoja olla ja puhua ja kohdata. Hirvittää ihan helvetisti mutta onhan tämä aika siisti vaihe; risteys, joka mahdollistaa muutoksen.
Olen niin valmis että omg! Kypärä päässä, jalka kaasulla, tukka auki, löysä paita päällä eikä mitään rintsikoita, napakarvat nyppimättä, minishortsit päällä ja jalat painautuneena penkkiä vasten paljastaen kaiken selluliitin koko kansalle mutta sehän onkin vaan ihan mega hot.
Suojalasit silmille ja ykkösvaihde silmään (ei pidä sentään vetää överiksi) ja BROOM BROOM TÄÄLTÄ TULLAAN!!