Voiko nyt jo sanoa, että on kevät?
Kyllä voi, sillä rekka-auto nostatti Saharan verran irtomaata ilmaan, ja se kaikki lähti tulemaan määrätietoisesti suoraan minua kohti ja asettui silmäreikiini ja sieraimiini asumaan. Onneksi minulla oli housut jalassa, niin ei mennyt hiekkaa pilluun. Olen nimittäin joskus lukenut internettikeskusteluista, että sellaisen ihmisen mielipiteillä ei ole enää väliä, ja että sitä pitäisi panna peniksellä oikein kunnolla emättimeen. Näin keväisin onkin aika hankalaa olla nainen juuri tuon hiekan takia, sillä koko ajan saa pelätä, lentääkö se pilluun ja mitä sitten tapahtuu. Äsken kävellessäni kuuntelin jalkoväliäni oikein tarkasti eikä raossani rahissut.
Kerran nuorena naisena baarin jälkeen paneskelin Thaimaan hiekkarannalla juuri tapaamani miestä, ja seuraavalla viikolla ajattelin, että kyllä nyt taisi mennä hiekkaa pilluun kilokaupalla mutta se olikin klamydia.
Sellaista. Oikeasti, en itsekään arvannut äsken, kun aloitin kirjoittamaan keväästä ja hiekasta, mihin päädyn.
Ei kait sitten muuta kuin tiukat housut jalkaan vaan ja nauttimaan auringosta. Housujen ulkopuolelle suosittelen kiinnittämään pikkuhousunsuojia sillä tavalla, että teippi on ulospäin. Tämä auttaa vangitsemaan sekä hiekkaa että katseita.
Heippodei.