Anaalinkatkuinen tervehdys täältä liian kirkkaan näytön takaa! Monet siellä jo varmaan miettivätkin, mitä persekivulleni kuuluu. Olette lähettäneet paljon lämpimiä ajatuksia ja rukouksia. Olen saanut niistä ilmavaivoja, joten voisitteko lopettaa.
Kivut alkoivat siis täysin yllättäen ja pyytämättä reilu puoli vuotta takaperin. Maailmanlopun gynekologi löysi kohdustani myooma-kasvaimen ja käynnisteli jo moottorisahaa leikatakseen koko alavartaloni pois, koska olen kuitenkin jo 35-vuotias nainen eikä sen ikäinen vagina-virpi tarvitse enää kehostaan muuta kuin kädet ja pään, ja senkin mielellään pussin sisällä. Seuraavaksi kävin akupunktio-osteopaatti-ihmisen luona, koska ajattelin, että ehkä löytyy vielä joku muu keino kivunlievitykseen, ja olisihan se ihan kiva pitää alapää itsellä mahdollisimman pitkään.
Noh, tämä akupunktio-osteopaatti-ihmishenkilö löysi häntäluustani trauman.
Mietin pitkään, että mitä helvettiä sille on tapahtunut, koska en ole kaatunut tahi tippunut. Ehkä on humpuukia tämä, tuumin. Sitten mieleeni hiipi muisto syksyisestä Islannin reissusta, jonne lähdin ratsastamaan viikoksi. Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa, että minä en harrasta ratsastusta. Ajattelin silloin, että ei se nyt niin vaikeaa voi olla.
Noh….
Hypinkin siis hevosen selässä kuin perunasäkki viisi tuntia päivässä ja yritin selvitä hengissä. Islanninhevosilla on oma askellajinsa (töltti), ja minulle kerrottiin, että silloin selässä oleminen tuntuu kuin istuisi nojatuolissa. Ensimmäisenä ratsastuspäivänä ihmettelin, että minkälaisia nojatuoleja ihmisillä oikein on, koska minä hypin satulassa ylösalas 180 asteen sätellä joka ilmansuuntaan. “Istu takana, nojaa taakse”, sanoivat kanssaratsastajat, jotta hevonen ymmärtäisi mennä tölttiä, mutta minä meinasin valua hevosen persettä pitkin maahan. Vasta, kun sain ohjeeksi “laita vittu eteen”, tajusin, mistä on kyse.
Viikon verran painelinkin sitten menemään häntäluuni päällä rytkyttäen ja vittu edessäni lepattaen pitkin trollien laaksoja ja teletappikumpareita.
Nyt akupunktio-osteopaatti-ihminen on hoitanut häntäluutani ja kuukautiskipujani sekä neuloin että sormipaineluin, ja kas kummaa kivut hävisivät.
Mikä on tämän tarinan opetus? En tiedä, keksi itse.
Heippa!